En minä tarvitse uskoa!

Usko on hankala myytävä länsimaiselle hyvinvoivalle ihmiselle. Elämän peruspalikat ovat kunnossa, välillä tietty tulee takapakkeja mutta keskimäärin asiat ovat hyvin. En minä tarvitse mitään Jumalaa, harrastuksia ja menoja on muutenkin kalenteri täynnä!

Kun menee hyvin, on helppoa todeta että ei tarvitse Jumalaa. Entäpä sitten kun ei menekään hyvin? Halusi tai ei, elämässä tulee isoja vastoinkäymisiä ja suurta surua. Toisille kaatuu syliin suurempia, toiset varjeltuvat ja saavat osakseen pienempiä. Yhtä kaikki, elämä kolhii.

Kun iso kolhaisu tulee, haluatko pärjätä yksin? Toki läheiset, sukulaiset ja ystävät auttavat, mutta mieti raastavinta surua, joka sisintä voisi kalvaa; auttavatko lohduttavat sanat siinäkin kohtaa, kun tuska ei suostu menemään pois?

Ja uskontoko on sitten ratkaisu kaikkeen? Jos menen sunnuntaina istumaan kello kymmenen kirkon penkkiin, on kaikki ongelmani ratkaistu? No ei.

Koko homman ydin on siinä, ymmärtääkö, mitä kaikkea tarkoittaa Jumala. Koetko, että Jumala on iso kaukainen tuomari jossain? Tällöin varmasti tuntuukin siltä, että uskon mahdollisuus tarjota yhtään mitään arjen murheisiin on melko olematon. Jos ajatuksesi oli, että uskonto on pelkkää kirkossa istumista ja virren veisuuta, on aika päivittää ajatusmaailma.

Entäpä jos sinulle väitetään, että uskonto on kaksisuuntaista kommunikaatiota Jumalan kanssa? Rukous on kaikille tuttu juttu, mutta oletko ajatellut, että yhteys on auki molempiin suuntiin? että Jumala ihan oikeasti kuuntelee, ja ihan oikeasti vastaa sinulle? Ja jos ’annat periksi’ ja toteat, että et pysty kaikkeen omassa voimassasi ja pyydät apua elämän tilanteisiin, sinä saat sitä?

Kun asian näin ilmaisee, jollekin voi tulla mieleen jotkut spiriittiset istunnot; kutsutaan mummovainaata haudan takaa ja kuullaan jotain kuiskauksia, ääniä tuonpuoleisesta. Hui, ei kai?

Kyllä. Periaatteessa kyse on samasta asiasta. Luottamusta siihen, että näkyvän maailmamme päällä on yliluonnollinen maailma ja keskustelusta yliluonnollisen kanssa. On vain kaksi suurta eroa: spiriittiset istunnot ovat pelottavia, ja niillä ei voi saada mitään järkevää aikaiseksi. Keskustelu Jumalan kanssa ei ole pelottavaa, ja Jumalla on kyky muuttaa ihmisen elämää.

Haluaisitko kokeilla? Pistä kädet ristiin ja rukoile, ääneen tai hiljaa. Jos et ole tehnyt sitä ennen oma-aloitteisesti, voin taata sinulle voimakkaan tunteen; mahtavan vaivaanneisuuden!

Mutta älä anna periksi! Alussa yksin höpöttely on kieltämättä aika oudon tuntuista, mutta annas kun tunnet ensimmäisen kerran, että et olekaan aivan keskenäsi!

Toinen tärkeä asia on, että älä jää yksin; etsi seurakunta, tai vaikkapa joku ihminen, joka kunnioittaa sinua ja jonka kanssa voit puhua asiasta. Ole kriittinen, ole innostunut, ole skeptinen, ole utelias, ole mitä vain, mutta asiaan kannattaa tutustua tarkemmin.

Comments are closed.